Erään t-lomakkeen tarina

Päivä 1: Nettiajanvaraus, lisätiedoiksi ”t-lomake, engl.”

Päivä 4: Käynti lääkärillä. Lääkäri on iloinen ja tehokas, kertoo tehneensä näitä ennenkin. Englanninkielistä lomaketta ei ole, mutta lääkäri ottaa tiedot ylös ja lupaa toimittaa  valmiin todistuksen asiakaspalvelupisteeseen saman viikon aikana.

Päivä 6: Viesti sähköpostissa: valmista on!

Päivä 7: Haen lomakkeen ja huomaan heti, että muutama tieto puuttuu. Sähköposti lääkärille: voisitko täydentää?

Päivä 8: Vastaus tulee: juu täydennän, mutta koska on vajaa työviikko, tässä menee jokunen päivä.

Päivä 12: Työpäivän aikana lääkäri on koettanut tavoittaa. Sähköpostissa on viesti: en voi laittaa tähän näköäsi ilman silmälaseja, koska tuota tietoa ei ole missään. Lähetän vastaukseksi  optikon tekemän, parin kuukauden takaisen silmälasimääräyksen: auttaako tämä?

Päivä 13: Todistuksen voi hakea, ilmoittaa lääkäri. Ai niin, todistuksessa on sitten sv-leima, jossa on hänen entinen sukunimensä, ei kai se haittaa? Saattaa se haitata, vastaan, ja lupaan selvittää asiaa.

Päivä 14: Soitan maistraattiin. Kuis on, haittaako että lääkärillä on vanhalla sukunimellä oleva sv-leima? Asiakaspalvelija ei tiedä, mutta lupaa selvittää asiaa. Tunnin kuluttua soi puhelin: haittaa se. Lääkärin on joko käytävä itse maistraatissa allekirjoittamassa paperi ja tilattava virkatodistus tätä varten, tai hankittava uusi leima.

Päivä 15: Soitan lääkärille ja kerron, ettei maistraatti hyväksy hänen todistustaan. ”Leimasin sen aika epäselvästi, sen pitäisi kyllä mennä läpi. Minkä minä sille voin että nimi on vaihtunut?”, vastaa lääkäri. Haen lomakkeen asiakaspalvelusta, huomaan nimen erottuvan edelleen varsin selvästi ja varaan samalta istumalta ajan toiselle lääkärille. Sen saa seuraavalle päivälle. Sen jälkeen menen kotiin ja kasaan itseäni nenäliina kädessä tunnin ajan peiton alla. Miten tämä voi olla näin työlästä?

Päivä 16: Toinen lääkäri hymyilee empaattisesti, ei kysele turhia (kasvoiltani taitaa näkyä, että kärsivällisyyttä on nyt koeteltu), kopioi kollegansa täyttämät tiedot uudelle lomakkeelle, allekirjoittaa ja leimaa sen. Asiakaspalvelija laittaa kylkeen vielä lääkäriaseman leiman, sekin vaaditaan.

Valmis.

Mainokset

3 vastausta artikkeliin “Erään t-lomakkeen tarina”

  1. Adoptioprosessissa ei riitä, että tekee itse tehokkaasti töitä, että saa kaiken tarvittavan koottua. Tarvitaan myös hivenen hyvää onnea, että kaikki sujuisi sutjakkaasti. Tsemppiä urakkaan!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s